Fyysisten muutosten lisäksi syöpä aiheuttaa monia tunteita. Ei ole oikeaa tapaa suhtautua syöpään. Asian sulattelu voi viedä aikaa.

Henkinen kuntoutuminen

Henkinen toipuminen sairaudesta voi alkaa vasta, kun tunteiden käsittely eli surutyö on tehty. Ei ole oikeaa tapaa suhtautua syöpään. Osa ihmisistä tekee surutyötään vaikenemalla ja veteytymällä, osa puhuu tai toimii surunsa pois. Tärkeintä on, että surutyölle on tila ja aikaa.

Alkujärkytykseen voivat kuulua sairauden kieltäminen, voimakas syyllisyysajattelu tai jonkun toisen syyllistäminen, hysteria tai hyökkäävä käytös ja myös täysin kylmä, tunteeton käyttäytyminen. Kriisin alkuun kuuluu usein myös potilaan kykenemättömyys ottaa vastaan tietoja sairaudesta tai hoidoista. Järkytyksen vaikutus ja ilmeneminen ovat erittäin yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti eri ihmisten kohdalla.

Neuvoja syöpään sairastuneen läheiselle

  • Tue syöpään sairastunutta parhaasi mukaan. Joskus pelkkä läsnäolo ja läheisyys riittävät.
  • Pidä yllä suhteita perheen ulkopuolisiin ihmisiin. Sukulaisia ja ystäviä tarvitaan tueksi paranemisessa.
  • Pyri jatkamaan niitä asioita ja harrastuksia, joista olet aikaisemminkin saanut voimia.
  • Käsittele omia pelkojasi esimerkiksi keskustelemalla niistä ulkopuolisen kanssa. Näin sairastuneen tukminen on helpompaa.
  • Ole käytettävissä ja kerro se myös sairastuneelle.
  • Jos sairas vetäytyy kuoreensa eikä halua puhua, ole silti läsnä ja tarjoa apua.
  • Muista, että sairaus väsyttää. Jos sairastunut ei jaksa tänään lähteä mukaan, hän ehkä jaksaa huomenna.

“Jokaisella perheenjäsenellä on oikeus omiin pelkoihinsa.”

Kun perheenjäsen sairastaa

Vaikea sairaus tuntuu sekoittavan koko perheen elämän. Roolit voivat vaihtua, kun heikompi osapuoli joutuu ottamaan vahvemman roolin ja vahvempi osapuoli sopeutua olemaan tuettavana ja hoidettavana.

Ahdistus ja pelko voi tuntua sen jokaisessa jäsenessä. On vaikea nähdä läheisen ihmisen sairastavan ja kärsivän. Potilaan tilanteen lisäksi läheiset ovat luonnollisesti huolissaan myös omasta elämäntilanteestaan ja siitä, miten selvitä.

Jokaisella perheenjäsenillä on oikeus omiin pelkoihinsa. Omien tunteiden purkaminen on tärkeää ja kipeistäkin asioista tulisi voida puhua. Avoimesti keskustelemalla ja toisten tunteet huomioon ottamalla perhe yleensä selviää kriisistä ja jatkaa olemassaoloaan lujempana ja yhtä kokemusta rikkaampana.

Syöpä lapsiperheessä

Kun äiti tai isä sairastaa, myös lapsi aistii pelon. Lapsi voi kuulla sieltä täältä epämääräisiä vihjeitä sairaudesta ja kuolemasta. Ahdistunut ilmapiiri kotona voivat aiheuttaa lapselle unettomuutta, kastelua, levottomuutta, vatsakipuja, päänsärkyä, häiritsevää käyttäytymistä sekä vaikeuksia koulussa.

On erittäin tärkeää, että lapsilta ei salata asioita, vaan kerrotaan tilanne mahdollisimman rehellisesti lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Olisi hyvä pyrkiä säilyttämään lasten rutiinit ja tavat hänen arkielämässään ajalta ennen sairautta, mikäli se vain on mahdollista.

Kun puoliso sairastaa

Parhaimmillaan sairaus lähentää puolisoita ja lujittaa liittoa. Ehkä useammin kuin ennen muistetaan kertoa rakkaudesta ja tunteista. Vaikea sairaus kuitenkin voi olla parisuhteelle myös kova koettelemus. Parisuhteelle tulee antaa aikaa, ja varata sen hoitamiseen hetkiä, jolloin muut asiat jätetään syrjään.

Syövän hoito voi vaikuttaa myös seksuaalisuuteen. Leikkauksesta toipuminen, sädehoito ja sytostaattihoito vievät voimavaroja ja aiheuttavat väsymystä ja mahdollisesti myös fyysisiä oireita, kuten emättimen limakalvojen kuivumista ja tilapäisiä erektio-ongelmia.

Yhdistyksemme tarjoaa omaisille

Suomen Kurkku- ja Suusyöpäyhdistys ry toteuttaa suusyöpäpotilaille suunnattua kuntoutus – ja sopeutumisvalmennustoimintaa järjestämällä kuntoutuskursseja. Ne on tarkoitettu sekä yksittäisille potilaille että pariskunnille.

Paikallisosastojen tapaamisissa pääsee tutustumaan muihin samassa tilanteessa oleviin.

Vertaistukea tarjoamalla tukihenkilöitä sekä sairastuneille että omaisille.

Artikkeli on referoitu Kurkku- ja Suusyöpäyhdistys Ry:n “Tietoa suusyövästä” -oppaasta, jonka ovat kirjoittaneet Leena Rosenberg, Anna-Lisa Söderholm, Susanne Tuominen ja Arto Aaltonen. Ohjeet omaisille: Syöpäjärjestöt.